Pörssifirma yllätti

Ihan oli ihminen ihmeissään, kun siementilaus tuli postissa nopeasti. Seemnemaailm toki postitti siemenet saman tien, kun tilaus heille saapui, mutta yleensä kotimaan postilaitosta on saanut odotella viikon jos toisenkin. Nyt siemenet olivat parissa päivässä postin noutolokerikossa.

Mitäs meillä sitten ensi vuonna kasvaa? Tuoksuhernettä Perfume millenium ja Royal family, zinniaa Orange king, ja hetken mielijohteesta myös tähkälaventelia Pink perfume, kun olen halunnut kokeilla laventelin kasvattamista siemenestä. Kirsikkatomaateista ei mitään järisyttävää lajiketta löytynyt, mutta valikoin ostoskoriin Rapunzel golden braidsin ja Datlon, kun oranssit kirsikkatomaatit tuppaavat kypsymään nopeasti alkukaudesta. Minikurkkuja ei ollut saatavilla kuin kahta lajiketta, Ines ja Pony, joten otin molemmat kokeiluun.

Salvia ja timjami olivat lopussa, joten niiden siemeniä hankin ja innostuin lisäämään mukaan kamferibasilikan. Lehtikaalta Red russian ei ollut Seemnemaailmassa, mutta sen sijaan otin erikoisen näköisen version Galega de folhas lisas, sillä sen lehdet ovat sileät. Kähärälehtiset lehtikaalit tuppaavat olemaan kovin paksuja ja nahkeita, joten niiden syöminen käy työstä.

Herneistä etsin matalakasvuista lajiketta ja Alexandra on kuulemma sellainen. Ja vielä oli alennuskorissa jäljellä salkopapua Bobis a grano nero.

Tänään sujautin talvivalkosipulit multiin, sillä FMI lupaa kylmenevää säätä. Lisäksi pengoin esille syyskylvöön menevät siemenet (testaan josko kyssäkaaltakin voisi syyskylvää). Vielä ei ole syyskylvöjen aika, mutta ovatpahan nyt esillä odottamassa viime hetkeä ennen maan jäätymistä. Lauhaa ja sateista talvea ennustavat, joten voi olla, että syyskylvöt joutuu tekemään pariinkin otteeseen, mikäli lämpötila sahaa pitkään.

2

Siipiveikot

Joku aikoinaan vihjaisi, että pelargoneja on helppo kasvattaa siemenestä. Heti kokeilin, ja todellakin siemenet itivät hyvin, mutta harmiksi saatavilla oli, ja on edelleen, vain peruslajikkeita, ja minuahan ei mikään perus houkuta.

Viime talvena hankin järkyttävän määrän muutaman erikoispelargonin ja kesällä napsin niistä kuihtuneita kukintoja, kunnes äly välähti sen verran, että niistähän kannattaisi ottaa siemeniä talteen. Toki ovat risteytyneet keskenään, mutta se on toisaalta osa viehätystä, kun ei tiedä millainen pelargoni siemenistä kasvaa. Joku (mahtoikohan olla se sama joku, joka siemenkasvatuksesta vihjaisi) vinkkasi, että kannattaa odottaa siementen irtoamista, koska väkisin irti nyhdetyt siemenet eivät idä.

No minähän odotin. Ja odotin. Siemenkotia kyllä kasveihin ilmestyi, mutta eivät alkaneet kypsyä sitten millään. Sen verran olin asiaa opiskellut, että tiesin pelargonin siemeniin ilmestyvän hahtuvasiivet sitten, kun ne ovat valmiita lähtemään maailmalle. Mutta ei näkynyt hahtuvia.

Nostin pelargonit talven tieltä sisälle ja jätin kukinnot paikoilleen, vaikka se tiesikin terälehtien kuorruttamaa lattiaa. Nyt kuitenkin lannistuin ja päätin leikata kuihtuneet kukinnot pois - ja siellähän Little fifinessä oli kokonaista kaksi hahtuvasiipeä! Varovasti otin siipiveikot talteen, ja nyt ne odottavat alkuvuoteen, jolloin pääsevät multiin. Little fifine ei mikään suosikkipelargonini ole, mutta eipä sillä nyt ole väliä. Pääasia, että sain siemenet testattaviksi.

Inventaario ja ostoslista

Sorruin Lidlin 3,99 €:n pioneihin...

Hitusen pitkitin karkkipäivän aloitusta, mutta parempihan se on hoitaa alta pois aikaisemmin kuin myöhemmin. Kannoin siis siemenlaatikoston kodinhoitohuoneesta keittiön pöydälle ja aloin käydä siemenvarastoa läpi, kun nyt vielä on satokausi tuoreessa muistissa.

Yllättäen kirsikkatomaatit olivat vähissä; vain muutama Green grape ja Sunchocola oli jäljellä. Ostoslistalle meni tietysti Sungold, mutta toista lajiketta vielä arvon. Joku Instassa suositteli Ruby fallsia, mutta saas nähdä löytyykö sitä mistään. Google antoi vain brittiläisiä siemenkauppoja, ja nehän ovat brexit-muurin takana.

Papuja on edelleen hyvä valikoima, mutta ovat kaikki pensaspapuja. Koska on tyhmää katsella typötyhjää papukaarta keskellä kasvimaita, päätin hankkia kunnon salkopapua, ja katso: juuri sitähän Merja suositteli Instassa. Eikä siinä vielä kaikki: Merjan suosittelema lajike Bobis a grano nero näytti Seemnemaailmassa olevan lähellä viimeistä kylvöpäiväystä ja sen vuoksi alennuksessa. Kyllä se nyt on kohtalo, eikö!

Kurkun siemenet olivat tyystin lopussa. Keväällä eivät millään meinanneet itää, joten tein useita uusintakylvöjä, kunnes sieltä täältä alkoi kurkun sirkkalehtiä puskea esiin. Hätäpäissäni olin napannut Pirilästä Iznikin lisäksi Nelson gardenin minikurkun, joka osoittautuikin avomaankurkuksi, eikä sen maku päätä huimannut, joten siirsin loput siemenet vapautettaviksi keväällä luontoon. Samaan luontoon vapautettavien pussiin meni loput Ananas noir- ja Ananas ribbed -tomaattien siemenet, koska olivat kovin vähäsatoisia.

Kukkien siemeniä on riittämiin, mutta jotenkin alkoi houkuttaa oranssinpunainen zinnia, eikä laatikon pohjalta löytynyt yhtään tuoksuhernettä. Toivottavasti pidän silmät kiinni muun kukkavalikoiman kohdalla, jottei tule houkutuksia. Tosin aion esikasvatustilan vähyyden takia tuoda kasvihuoneesta yhden kasvihyllykön kodinhoitohuoneen välikköön ja ostaa siihen kasvivalon. Mutta käytettäköön se hyötykasveihin, eikä kukkiin (noinkohan onnistuu...).

Toinenkin ei-siemeniin-liittyvä puutarhahankinta on edessä, sillä jälleen kerran yksi kasvihuoneen automaattiavaajista turtsautti sisältönsä pihalle. Googletin patruunoiden jälleenmyyjiä, ja kyllähän se pientä ihmistä kirpaisi, että Suomessa niistä saa pulittaa lähemmäs 30 €, mutta Temusta saisi vastaavan alle kympillä. Toistaiseksi ihmisellä kuitenkin on perintörahoja sen verran tilillä, että tilaus lähti kotimaiselle Akirolle.

Sää näyttää olevan kylmenemässä, joten täytynee tehdä siementilaus pikapuoliin, jotteivät saa matkan varrella kylmäkäsittelyä. Oiskohan se Seemnemaailman sooduskupongi taas tulossa?

No5

Koska esikasvatus alkaa vajaan kahden kuukauden päästä, kävin varmuuden vuoksi pläräämässä chilin ja paprikan siemenet siemenlaatikostosta. Hyvin oli kumpiakin, ja ihan kivoja lajikkeita, joten ei ollut mitään tarvetta ostaa uusia. Mutta sitten Fataliin Jukka mainosti aloittelijoiden siemenpakkauksia, joissa on helppokasvatteisia siemeniä jokaisesta chiliperheestä (annuum, baccatum, chinense), ja eiköhän vaan ihmiseen iskenyt uteliaisuus: jos tuommoisen tilaisi, niin mitähän lajikkeita postissa saisi?

Enhän minä nyt mikään noviisi chilin kasvattamisessa ole, vaikka siltä tuntuikin viime keväänä, kun joka ikinen taimi kuukahti käsiin, mutta mieluummin kuitenkin sitä kasvattaa helppoja lajikkeita kuin semmoisia, mitkä vaativat kosteus- ja lämpömittareita ja ties mitä luujauhopölyä ja valaan laulua monta kertaa vuorokaudessa.

Jukkahan laittoi chilit saman tien postiin, mutta tulevan pörssiyhtiön kuljetus oli niin hidas, että sain siemenet vasta tänään. Annuumista oli Jukka pakannut kirjekuoreen sekä jalapeño Jumbon (tulisuusaste 4) että Mini chocolate bellin (0, elikkä paprika. Mulla on tainnut tätä joskus ollakin.). Baccatumeista oli mukana Zebrange (6 - meillä taitaa tulisin käytössä oleva olla 7), ja chinenseistä Hainan yellow lantern (9-10!) sekä yllätyssiemenen Mystic nebula (10!). Itse läimäsin tilauksen kylkeen vielä baccatumin Aji fantasy apricot (4).

Enää 8 viikkoa ja ollaan taas tutussa tilanteessa: mihin nämä kaikki mahtuu?

Tänään lähtee lehdet

Vielä eilen katselin ihailevasti mantsurianjalopähkinääni, joka oli alkanut pukeutua ruskapukuunsa. Valtavan suuret lehdet olivat hieno sekoitus limenvihreää ja kirkkaankeltaista. Vaan tänä aamuna herättiin -2,8 C:hen, mikä tarkoittaa sitä, että puut ja pensaat pudottavat lehtensä. Fiksuna kävin aamulenkin jälkeen hakemassa kasvimaalta salaattia, mutta keittiössä oli todettava, ettei niitä pakastuneita lötköjä voinut enää leivän päälle laittaa.

Alkaa siis puutarhakauden loppurysäys: tähän saakka kukkineet ahkeraliisat ja daaliat pitää donkata kompostiin ja ruveta pesemään loppuja ruukkuja. Kasvihuoneeseenkin täytyy kurkistaa, sillä jätin sinne muutaman chilin ja paprikan vielä sinnittelemään. Tuskin ovat viime yöstä selvinneet. Kiinanlaikkuköynnöksen ajattelin leikata alas, jahka se on lehtensä pudottanut. On meinaan kasvanut aivan järjettömäksi puskaksi, joka on peittänyt pergolan niin, ettei alta tahdo mahtua ja lonkeroi takapihan vesipisteen yli varaston ovelle. En tiedä toipuuko se leikkaamisesta, mutta ei sen kanssa voi tässä muodossa elääkään.

Sitten on edessä noiden kuvassa olevien sipulien istutus. Kyllä ihmisellä on kanan muisti, sillä ei ole aavistustakaan mihin ajattelin kaikki nuo sipulit laittaa, kun niitä heinäkuussa tilasin. Joku varmastikin upea suunnitelma on ollut, mutta nyt olen aivan pulassa tuon määrän kanssa. On pystykiurunkannusta, lumikelloa, iiristä, krookusta... ja joku aivan käsittämättömän pahalle haiseva sipuli. Takapihalle veikkaan nuo miettineeni, joten sinne ne pitää johonkin kaivaa.

Toisen kompostorin sain tyhjennettyä kasvimaiden pohjalle ja vielä on toinen tyhjennettävänä. Ihmetyttää Biolanin uuden kompostorin kansimekanismi - se meinaan jäätyy talvella, joten kompostori on jonkin aikaa käyttökelvoton. Vanhassa kompostorissa kansi lukittuu kuminyörillä, joten se toimii säässä kuin säässä. Tyhjennysurakan jälkeen laitan vielä talvivalkosipulit ja syyskylvöt multiin. Sitten elämä siirtyykin sisätiloihin, voi plääh.

Kurkia, tomaatteja ja nuljaskoja

Perjantaina häipyivät kurjet näiltä leveyksiltä ja tomaatit kasvihuoneesta. Iltapäivän auringossa savustettiin edellisenä päivänä Nässyssä polskineita ahvenia (kiitos taas Linnainmaan Cittarille), ja kuten olin odottanutkin, alkoi kaukaa kuulua kurkien kirahtelua. Tällä kertaa muuttoreitti kulki sen verran metsän takana, etten ehtinyt nähdä kuin kolme auraa, mutta sinne ne taas puoleksi vuodeksi hävisivät.

Tomaatit tulivat kasvihuoneessa tiensä päähän, joten jumppasin ne ulos kasvihuoneesta. Ja todellakin jumppasin, sillä kuurohko mummokoira oli vallannut kasvihuoneen portaan, joten jouduin ämpäri sylissä hyppimään mummon yli. Ämpärit (tai roskiksiahan nuo ovat) jätin vielä pihaan sateen huuhdeltaviksi ja huomenna pesen ne varastoon, jos sää sallii.

Chilit ja paprikat jätin hellämielisesti vielä kasvihuoneeseen, sillä parempi puolisko aina murheentuu kasvihuoneen tyhjentämisestä. Keli kuitenkin tällä viikolla kylmenee, joten eiköhän loppuviikosta nuokin kasvit päädy kompostiin.

Koska oma piha alkaa tyhjentyä sadosta, käännyttiin metsän puoleen, mutta kovin onneton on sienisato tänä vuonna. Lähimetsissä ei enää hakkuiden jälkeen kasva kuin vadelmaa, ja tyrmistyneinä huomattiin, että siihen ainokaiseen koskemattomaan osaan oli ilmestynyt nauhoja, mikä tietää hakkuiden aloittamista. Voi "#!¤%&!!! 

Raikun sikurirouskumetsä (hakattu sekin) käytiin katsastamassa ja sentään muutama sikurirousku saatiin, joskin törmättiin myös kyyhyn ja hirvikärpäsiin. Mutta menetettiin sentään limanuljaskaneitsyys! En ole pitänyt limanuljaskaa kummoisena ruokasienenä, kun sen makua kuvataan happamaksi ja kuka nyt hapanta sientä haluaisi syödä. Jostain kuitenkin luin, että se on oikeasti makoisa sieni, joten nyt kun vastaan tuli 2 kpl, napattiin ne mukaan, nyljettiin limakerros lakista pois ja heitettiin sienet voin kanssa pannulle. Kerrassaan outo makuelämys! Ensin maistui ihan perus sieni, mutta jälkimaku oli hassun sitruunainen, ja tekstuurikin erikoisen rouskuva. Eiköhän limanuljaskat tule päätymään sienikoriin, mikäli niitä vielä vastaan tulee.

Sateeseen ne nyykähti

Vielä pari päivää sitten asterit ja verenpisarat kukkivat kauniisti, mutta viime päivien sateet vaihtoivat kukkien värityksen ruosteenruskeaan. Niinpä, aina sateen tauotessa, on tullut heitettyä kukkia kompostiin ja pestyä ruukkuja talviteloille. Lämpöä kyllä riittäisi, mutta kosteus on nyt melkoinen - eikä sadepilvien takaa aurinkokaan pääse kasveja kuivattamaan, joten myönnettävä on, että kausi 2025 alkaa olla lopuillaan. Lopullisestihan se on lopussa sitten, kun kurjet lähtevät, mutta vielä ei näillä leveyksillä ole auroja näkynyt.

Sen verran on aikojen saatossa tullut opittua, ettei kaikkea kannata yhdellä rykäyksellä heittää kompostiin, sillä pottien pesusta tulee silloin loputon urakka. Paljon mukavampaa on hoidella muutama ruukku kerrallaan ja jatkaa sitten seuraavana päivänä. Tosin sekin on tullut opittua, että liian myöhäiseksi ei kannata kauden lopettamista jättää, koska pottien pesu kylmässä säässä jääkylmällä vedellä ei kasvata ihmisen luonnetta. Vit Kipuilua kylläkin.

Mietin laittavani etupihalle portin pieleen jonkin kivan syysasetelman, mutta sää on vielä ihan liian lämmin syysasetelmien tekoon. Ei ole vielä syksyfiilis! Vastahan me viime viikonloppuna löydettiin kangasalalainen uimaranta, jossa ei ollut käytykään - ei edes tiedetty sen olemassaolosta. Pakkohan sinne oli pyöräillä uimaan, jotta saatiin taas yksi paikallinen uimaranta ruksittua listalta. Nyt kokematta on enää Kuhmalahden uimaranta. Lauantaille lupaavat lämmintä, joten arvotaan minkä järven sylissä lopetetaan uintikausi 2025: Riku ja Vesijärvi vai Raikku ja Längelmävesi.

Korpikangassiemenfröö ilmoitti lähettäneensä syyssipulit. Täytyy myöntää, etten edes muista mitä tilasin... Mutta palasin siemenfröön asiakkaaksi muutaman vuoden tauon jälkeen sillä niillä on a) jotenkin liikuttavia videoita Instassa (syy sekin) b) muutakin kuin sitä iänikuista Nelson gardenia ja c) luotettava toimitus. Ei ole vielä kertaakaan tullut heiltä ilmoitusta, etteivät pystykään toimittamaan tilaamaani tuotetta.

Syyssipuleista puheen ollen. Herraisä sentään, mikä tilanne talvivalkosipuleissa! Näköjään suomalaiset ovat innostuneet kasvattamaan valkosipulia, sillä monesta paikasta on valkkarit olleet tyystin loppu koko syyskuun tai sitten 1 kpl maksaa 8 €, mikä ylittää meikäläisen maksuhalukkuuden. Pitkin hampain säästin muutaman Siikajokisen ja Aleksandran tämän vuoden sadosta, mutta äsken piipahdin Hyötykasviyhdistyksellä ja siellä kaikkien "varasto loppu" -tekstien lomasta pilkisti muhkea ja kunnon eteläpohojalaanen Alavuden kanta. Laitoin saman tien tilaukseen, kun ei hintakaan päätä huimannut. Toivottavasti makukin on muhkeampi kuin pikkuruisessa, pohjoispohjalaisessa Siikajokisessa.