Suhteen loppu

Pienen ihmisen arkielämä muuttuu kohta kertaheitolla, kun vuonna 1988 alkanut suhde päättyy. Mutta kun suhteeseen on tunkenut liikaa kolmansia osapuolia, on naisen aika polkea jalkaa ja sanoa, että nyt riittää.

Kaikki alkoi jokunen vuosi sitten, kun Sanoma meni ostamaan Aamulehden. Juttujen taso liukui alas kuin lehmän häntä, ja lehden täytteeksi tuli kaikkea turhanpäistä Sanoma-lätinää, jota ei paikallislehdestä (eikä tosin muualtakaan) halua lukea. Eikä sekään asiaa auttanut, että joka aamu joutui kiristelemään hampaitaan STT:n lainausmerkeille, joita oli sattumanvaraisesti juttuihin ripoteltu.

Sitten Sanoma löi kunnolla vyön alle, kun meni siirtämään Aamulehden painatuksen Pohjoismaiden suurimmalta ja moderneimmalta painotalolta johonkin jumalten selkien taakse (= Vantaalle). Totesin, että nyt alkaa Aamulehden hiilijalanjälki koetella kipurajaa, kun lehti kiikutetaan postilaatikkoon Sarankulman sijaan jostain jumalten selkien takaa (= Vantaalta).

Eilen tuli viimeinen naula arkkuun: Posti ilmoitti alkavansa jakaa päiväpostia täysin randomisti, mutta lupasi että "iso osa" (ei siis suurin osa) sanomalehdistä jaetaan ilmestymispäivänään. No minuahan ei kiinnosta saada sanomalehteä ilmestymispäivänä, vaan haluan Aamulehden nimensä mukaisesti aamulla. Siispä oli otettava digiloikka ja siirtyä Aamulehden kanssa avaruusaikaan. Paperilehti lakkaa tulemasta tammikuussa, ja tämä ruuduninhoaja joutuu paperin silittelyn sijaan ruveta kliksuttelemaan ruutua aamuisin. Järkyttävää.

Onneksi pimeyteen tuo valoa Nelson gardenin kasvilamppu, joka alkoi eilen valaista ensi vuoden esikasvatuksia. Hitusen täytyi taas haukkoa henkeä, kun chilin ja paprikoiden siemeniä oli valtava määrä. Paremman puoliskon kanssa laitettiin chilit tärkeysjärjestykseen, joskin esikasvatuslaatikoista löytyi lopulta kaikille sijaa. Viime vuonna meni chilien ja paprikoiden esikasvatus niin poskelleen, että parempi tänä vuonna laittaa niitä kasvuun reilummin.

Paprikoista multiin pääsivät viimevuotiset pikkupaprikat Timia ja Apelsin krasnyi, Zazun puutteessa ostettu Astor, jossa siinäkin oli vain neljä julmetun kallista siementä, suippopaprika Lemon dream, joka ei viime vuonna itänyt lainkaan, sekä Mini chocolate bell, Fataliilta ilmaissiemenenä saatu paprika, josta en suurempia odottele, sillä nuo ruskeat paprikat ovat aina olleet melko mauttomia.

Chileistä mukana ovat vanhat tutut Aji fantasy stripey, iki-ihana Cream fantasy, Rocato ja Sugar rush amarillo. Tämän vuoden uutuuksia ovat Aji fantasy apricot, sekä Fataliin aloittelijapakkauksesta löytyneet Zebrange, Hainan yellow lantern ja jalapeño Jumbo, sekä ilmaissiemenenä saatu koristechili Mystic nebula.

Viikon päästä voi alkaa odotella minipienten, vihreiden silmukoiden nousua mullasta.

Amaryllisgate ja Suttisen ihanat ruusukaalit

Tänä jouluna aioin viimeinkin toteuttaa haaveeni upeasta amarylliksestä, siis sellaisesta, missä on vihreää ja punaista ja hapsuinen kukinto. Mutta eihän sellaista ollut sitten missään, paitsi Kukkatarhureilla ja Korpikangassiemenfrööllä. Hinta näillä meni postikuluineen niin reippaasti kipurajan yli, etten raaskinut tilata, etenkään kun en ollut aiemmin pelkästä sipulista amaryllistä kasvattanut, enkä luota taitoihini. 

Kaupoissa oli tarjolla vain valkoista ja peruspunaista amaryllistä, ja peruspunaiseen sitten sorruin, tarkoituksenani tehdä lasimaljaan ryllistä, sammaleesta ja kävyistä kiva, jouluinen asetelma. No, maa ehti tässä välissä jäätyä ja lunta sataa, joten sammal käpyineen jäi haaveeksi.

Siskolle ehdin jo marista, että on se nyt kumma, kun ei mitään erikoisempaa amaryllistä ole missään, kunnes Tokmannilla silmät osuivat pinkkeihin ja punaraidallisiin amarylliksiin, á 2,99 €. Eiväthän ne mitään kovin ihmeellisiä olleet, mutta tuohon hintaan ihan tarpeeksi ihmeellisiä. Edelleen tosin pidän silmät auki punavihreää hapsuversiota varten.

Lidl kauppasi jo viikko sitten hyasintteja, ja tänä aamuna teemukin kanssa olkkariin hipsiessä tuli yhtäkkiä joulufiilis. Hyasintithan siellä olivat viimein auenneet ja tuoksuivat vienosti.

Lidl on myös tapansa mukaan kaupannut tänäkin syksynä Suttisen tilan ruusukaaleja, jotka ovat tänä vuonna aivan ylimaallisen makeita. Hankala kasvukausi on jättänyt kaalit pieniksi, mutta makua ja sokereita on hurjasti. Ollaan jo kolme rasiallista niitä syöty, ja neljäs odottaa jääkaapissa. Lidlistä on saanut myös keskipohjalaisia ruusukaaleja, mutta siellä ei kesä ole ollut yhtä armollinen kaaleille, vaan ne ovat jääneet mauttomammiksi. Mutta sentään ovat kotimaisia, vrt. Cittarin myymät marokkolaiset ruusukaalit...

Ensi viikonloppuna on ensimmäinen adventti (isä tapasi sanoa "arventti", mitä luulin pilaksi, mutta oikeasti siihen Etelä-Pohjanmaalla tulee ree), mikä tietää joulukoristeiden laiton lisäksi chilien ja paprikoiden laittamista esikasvuun. Siitä se kausi 2026 alkaa.

Lohtuyhdistelmä

Lapsuudessa se oli äidin tekemä mannapuuro ja viinimarjakiisseli, koulun keittäjän kuusijuhlaan keittämä riisipuuro ja luumusoppa sekä juhannuksena naapurin Eilan juustokeitto eli juhannusjuusto eli makiajuusto. Nuo keittäjät ovat olleet manan majoilla jo vuosia, joten itse se on omat lohturuokansa nykyään kokattava.

Pari True green hubbardia oli vielä keittiössä kypsymässä, ja hyvän sähköpäivän koittaessa heitin ne uuniin paahtumaan. Kuumaa ja mehevää kurpitsaa peratessani alkoi tehdä mieli kurpitsa-pecanpiirakkaa ja käden käänteessähän sellaisen tekaisi, kun kurpitsa oli blitzaamista vaille valmis.

Muistin virkistykseksi vilkaisin paria kurpitsapiirakkareseptiä ja irvistelin itsekseni sitä sokerin määrää. Ensimmäistä kertaa kurpitsapiirakkaa tehdessäni joskus 20 vuotta sitten noudatin orjallisesti amerikkalaista reseptiä, johon tuli sekä sokeria että kondensoitua maitoa. Melkein meni ikenet rullalle, kun lopputulos oli niin järkyttävän imelä. Näköjään edelleen suositellaan kurpitsan ylimakeuttamista - mikä toisaalta on ymmärrettävää, jos on kaupan kurpitsojen varassa. Omissa kurpitsoissa on niiden luonnollinen makeus tallessa, joten niihin ei tarvi sokeria hölvätä. Itse laitoin puoleen kiloon kurpitsaa vajaa puoli desiä fariinisokeria ja meni sille hilkulle, että piirakasta tuli liian makea.

Nykylohtu on siis paahdetussa kurpitsassa, johon on tupsutettu reilusti muskottia. Se makupari on toisilleen luotu.

Lopuksi pyydän anteeksi, kun menin ihmisille valehtelemaan vuoden viimeisestä iilistä. Pahinhan on vielä edessä, sillä tämän kuun puolivälissä on kädentaitomessut! Uutena iilinä on nyt Tukuwoolin Nordic resilk, Undreamtin All the witches, Rouva Silmusolmun Rosolli ja Lanitium ex machinan Blacksmith's apprentice. Olen jälleen varustautunut suurella ostoslaukulla moiseen koitokseen.

Vuoden viimeinen iili

Siis nythän piti alkaa martainen kausi, jolloin vain möllötetään sisällä pää kumartuneena kutimen ylle. Jostain kuitenkin hiipi vielä iili tilata muutama siemenpussi syyskylvöihin. No, se "jostain" oli uusin Viherpiha, jossa mainittiin, että esikoiden siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn sekä Saila, joka vinkkasi, että kosmokset voi syyskylvää.

Pikainen vilkaisu kasvimaille osoitti, että pariin kylvölaatikkoon voisi hyvinkin vetäistä muutaman vaon esikoille ja kosmoksille, joten kliksuttelin itseni Korpikankaalle ja ostoskoriin pallo- ja tuoksuesikkoja sekä hurmaavan näköistä kosmosta. Näköjään Korpikankaalla on palveluksessa selvänäkijä, sillä tilauksen mukana tuli ilmaissiemenenä kirjosalviaa, josta olen salaa haaveillut.

Vielä on sää kovin lämmin, joten en ole uskaltanut ryhtyä syyskylvöihin. Mieleen kun on painunut se syksy, jolloin syyskylvöt ehtivät iloisesti itää, ennen kuin talvi koitti. Taidan odottaa vielä ensi viikon, sillä lupaavat tänne +10, ja sitten tehdä kylvöt.

Loppuun vielä todiste siitä, että lukeminen todellakin kannattaa aina. Aamulehden Moro-liitteeseen oli joku lähettänyt kuvan erikoisesta kimalaisesta, joka osoittautui kaakonkimalaiseksi. Olin heinäkuussa videoinut tontin päädyssä pörräävää kimalaispesää, mutten sen kummemmin katsonut mitä kimalaisia ne oikein olivat. Samoja kaakkojaakkojahan ne täälläkin olivat. Hauska bongaus!

Tuijat tutisee

Kesällä ihmettelin ikänäölläni, mitä kellervää tuijien oksankärkiin oli muodostunut, ja tarkempi tutkiskelu osoitti, että tuijat kukkivat! Enpä ollut sellaisesta kuullutkaan.

En ole koskaan ollut mikään tuijien ystävä, ja onhan ne aika tylsiä, kun joka pihassa niitä rivissä nököttää (usein vielä "kauniin" kevätrusketuksen saaneina), mutta joskus vuosia, vuosia sitten luin, että tuijat viihtyvät varjossa, joten ostin niitä (Brabant-versiota. Smaragd on "kasvanut" tontin nurkassa yli 20 vuotta ja on hädin tuskin meikäläisen mittainen) jostain halpakaupan alesta 9 kpl näkösuojaksi tontin reunaan (ja kuten aina, istutin ne ihan liian lähekkäin...).

Jonkin aikaa juroivat tiukassa, litimärässä ja kylmässä savimaassa, kunnes alkoivat kasvaa ja ovat nykyään melkoisen muhkeita jättiläisiä. Näkösuojan lisäksi saatiin bonuksena myös pikkulinnut pihaan, sillä niiden talviruokintapaikka on tuijien edessä, ja tuijat tarjoavat niille hyvän ateriointisuojan.

Kukinta muuttui kesän mittaan pikkuruisiksi kävyiksi ja uteliaana asiaa googlaillessa tuli ensimmäisenä osumana vastaan kysymys miten kävyistä pääsee eroon, kun ne kuulemma rumentavat tuijat. Kaikkea sitä. No, onneksi tuli vastaan mukavampaakin tietoa: käpyjen sisässä olevat, palsternakan siemeniä muistuttavat siemenet maistuvat hyvin pikkulinnuille.

Eikä kulunut kovinkaan kauan, kun tuijat alkoivat tutista. Ensin paikalle lehahti sinitiainen, perässään talitiainen, ja jostain paikalle pyrähti parvi vihervarpusia. Hyvin tuntuu siemenet heille maistuvan.

Osa siemenistä on pudonnut maahan, ja minähän heti kävin googlettamaan, miten tuijaa kasvatetaan siemenestä. Tekoäly tekaisi suorastaan runollisen ohjeen:

"Kasvatus: kylvä siemenet ruukkuihin (8 - 10 senttimetrin halkaisija) tai kuormalavialustajiin maaliskuusta toukokuuhun. Kylvä siemenet veden ja hiekan seokseen. Kun siemenet itävät, varmista, että kasvi on asianmukaisesti kosteutettu ja viljelty 25 ° C: n lämpötilassa. Itävyysvaihe kestää 4-5 viikkoa."

Täytynee hankkia kuormalavialustaja ja opetella kosteuttamaan asianmukaisesti.

Limenvihreä sarvipää

Koko kesän hehkui kynäjalava tontin keskellä limenvihreänä. Limeähän puutarhaan keväällä kaipailin, ja yllätyksekseni värin tarjosi edellisenä syksynä Pirilästä kympillä ostamani puuntaimi. Harottavine oksineen se näyttää kauempaa katsottuna olkipukilta, mutta se annettakoon anteeksi, kun lehtien väri on niin kirkas ja hohtava. Kynäjalava menestyy savimaassa ja sietää seisovaa vettä, joten se on oiva tulokas tontilla olevan lähteen rantaan, eikä haittaa vaikka tekisikin juurivesoja, sillä tuossa kohti on tilaa levittäytyä.

Edelleen kynäjalava pitää tiukasti kiinni lehdistään, vaikka niiden sävy onkin jo muuttunut kellanruskeaksi, ja herättää huomiota kaiken harmauden keskellä.

Ensi keväänä täytyy etupihan kukkapenkki setviä sellaiseen kuntoon, että sitä kehtaa naapureille näyttää. Yksi kohta siinä ei ole koskaan kunnolla menestynyt, paitsi sitkeän villivadelman osalta. Kynäjalavaa aikani ihasteltuani keksin, että kukkapenkin hankalaan kohtaan voisi istuttaa leveälatvuksisen puun, joka pikkuhiljaa (tosin ei minun elinaikanani) peittäisi näkymää naapuriin. Puun juurelle mahtuisi lisäksi pari pientä pensasta tukahduttamaan vadelmaa.

Vielä ei ole visiota siitä, mikä puu olisi kiva - välillä mietin söpöä pihlajalajiketta, välillä taas muhkeaa jalopähkinää. Jotain erikoista siihen olisi saatava, joskin tiukka ja märkä savimaa tuo oman haasteensa. Täytyy ottaa kukkapenkin suunnittelusta itselle talvipuhde kutomisen ja lukemisen keskelle.

Pörssifirma yllätti

Ihan oli ihminen ihmeissään, kun siementilaus tuli postissa nopeasti. Seemnemaailm toki postitti siemenet saman tien, kun tilaus heille saapui, mutta yleensä kotimaan postilaitosta on saanut odotella viikon jos toisenkin. Nyt siemenet olivat parissa päivässä postin noutolokerikossa.

Mitäs meillä sitten ensi vuonna kasvaa? Tuoksuhernettä Perfume millenium ja Royal family, zinniaa Orange king, ja hetken mielijohteesta myös tähkälaventelia Pink perfume, kun olen halunnut kokeilla laventelin kasvattamista siemenestä. Kirsikkatomaateista ei mitään järisyttävää lajiketta löytynyt, mutta valikoin ostoskoriin Rapunzel golden braidsin ja Datlon, kun oranssit kirsikkatomaatit tuppaavat kypsymään nopeasti alkukaudesta. Minikurkkuja ei ollut saatavilla kuin kahta lajiketta, Ines ja Pony, joten otin molemmat kokeiluun.

Salvia ja timjami olivat lopussa, joten niiden siemeniä hankin ja innostuin lisäämään mukaan kamferibasilikan. Lehtikaalta Red russian ei ollut Seemnemaailmassa, mutta sen sijaan otin erikoisen näköisen version Galega de folhas lisas, sillä sen lehdet ovat sileät. Kähärälehtiset lehtikaalit tuppaavat olemaan kovin paksuja ja nahkeita, joten niiden syöminen käy työstä.

Herneistä etsin matalakasvuista lajiketta ja Alexandra on kuulemma sellainen. Ja vielä oli alennuskorissa jäljellä salkopapua Bobis a grano nero.

Tänään sujautin talvivalkosipulit multiin, sillä FMI lupaa kylmenevää säätä. Lisäksi pengoin esille syyskylvöön menevät siemenet (testaan josko kyssäkaaltakin voisi syyskylvää). Vielä ei ole syyskylvöjen aika, mutta ovatpahan nyt esillä odottamassa viime hetkeä ennen maan jäätymistä. Lauhaa ja sateista talvea ennustavat, joten voi olla, että syyskylvöt joutuu tekemään pariinkin otteeseen, mikäli lämpötila sahaa pitkään.